Sosiaalinen addiktoivuus: miksi some koukuttaa?

Kun avaamme silmämme aamuisin, hyvin pian kätemme eksyvät yöpöydälle hapuilemaan puhelintamme. Suosituksista huolimatta aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä selaamme puhelimen ilmoitukset sekä sosiaalisen median kanavat läpi. Kaikki varmasti olemme joskus myös joutuneet tilanteeseen, jossa aika tuntuu hävinneen, kun olemme vain keskittyneet selaamaan puhelintamme. Saatamme menettää arvokasta työskentely- tai perheaikaa somen selaamisen kustannuksella.

 

Sosiaalisen median addiktoivuutta on pyritty selittämään sekä biologisesti että teknologisesti. Biologinen selitys liittyy mielihyvän tunteeseen, jota tekniikka ja applikaatiot herättävät meissä, teknologinen selitys puolestaan liittyy koukuttavaan suunnitteluun. Esimerkiksi applikaatioiden ilmoitukset ovat osa koukuttavaa suunnittelua: ilmoitukset kaikissa applikaatioissa ovat tarkoituksella punaisella pohjalla, koska tutkitusti emme voi olla huomaamatta punaista väriä. Addiktoituminen ei ole pelkästään biologinen tai teknologinen asia, vaan se on myös opittu asia.

 

Sosiaalisen median addiktoivuutta selittää myös paitsi jäämisen pelko, niin kutsuttu fomo (fear of missing out). Tämä näkyy esimerkiksi siten, ettemme voi poistaa sovelluksia puhelimestamme, koska pelkäämme menettävämme jotain ja jäävämme paitsi jostain sellaisesta, jota emme vielä osaa odottaa. Selaamme jatkuvasti Instagramia tai Facebookia, koska odotamme, että jotain ihmeellistä tapahtuu, emmekä halua jäädä siitä paitsi. Koukkuun jääminen tapahtuu siksi, että somessa on kuitenkin riittävän harvoin jokin erittäin kiinnostava tai jopa tajunnan räjäyttävä asia. 

 

Oletko koskaan miettinyt, miksi päivitämme someen usein vain hyvistä ja positiivisista asioista? Meillä on tarve kuulua yhteen ja kokea läheisyyttä. Ihmiset pyrkivät vuorovaikutukseen, ja sosiaalisessa mediassa siitä on tullut helppoa, vaikka asuisi läheisistään hyvin kaukana. Meillä on tarve olla hyväksytty ja rakastettu. Sosiaalisessa mediassa tämän tarpeen täyttäminen ja täyttyminen on rakennettu hyvin yksinkertaiseksi: voimme vain tykätä ja painaa sydäntä toisen ihmisen julkaisulle, ja hänelle tulee siitä hyvä mieli. Meillä on tarve rakentaa minuutta, olla olemassa ja ymmärtää todellisuutta. Näistä syistä kerromme usein digitaalisessa mediassa tarinaa itsestämme hyvinvoivana. Emme tee tätä ainoastaan muiden takia vaan myös itsemme takia: haluamme vahvistaa hyvää ja hyvinvoivaa kuvaa itsestämme. Tutkimusten mukaan meidät tekee onnelliseksi tarina, jota kerromme itsestämme, ja tähän digitaalinen media on loistava väline. Uskon myös tämän tarinan luomisen olevan sosiaalisen median koukuttavuuden taustalla.

 

Huomaan usein miettiväni, miksi ihminen haluaa luoda toiselle jotakin koukuttavaa tai jotakin, joka sabotoi produktiivisuuttamme. Aikanaan erilaiset koneet, myös tietokoneet, keksittiin lisäämään tehokkuutta ja mullistamaan työpaikkoja. Nyt emme käytä koneita enää niiden tehokkuuden vaan niiden koukuttavuuden ja mielihyvän takia. Lähes koko vapaa-ajan luokkamme perustuu teknologiaan: älypuhelin kulkee koko ajan mukana, ja henkilökohtaiset tietokoneet sekä televisio ovat myös iso osa arkeamme. Hälyttävintä on, että noin puolet meistä kärsisi mielummin katkenneesta luusta kuin rikkoutuneesta puhelimesta, ja että 2000-luvulla syntyneet lapset viettävät niin paljon aikaa puhelimillaan, että he kokevat vaikeuksia vuorovaikutuksessa todellisten ihmisten kanssa.

 

 

 

Kirjallisuus:

Alter, Adam 2017: Irresistible. The Rise of Addictive Technology and the Business of Keeping Us Hooked.

Brown, Barry & Juhlin, Oskar 2015: Enjoying Machines.

Levitin, Daniel 2015: Guardian, 18.1.2015.